Yhä useampi meistä tekee etätyötä, ainakin osan ajasta. Matkapuhelimet, nopeat tietokoneyhteydet ja Internetin lisääntynyt käyttö kaikilla elämänaloilla ovat mahdollistaneet konttorin perustamisen omaan kotiin, tilapäisesti tai pysyvänä ratkaisuna. Hektinen työelämä saattaa velvoittaa jatkamaan vielä toimistolla tehdyn täyden päivän jälkeen hommia kotoa käsin, pahimmassa tapauksessa korvauksetta. Näin ollen yhä useammalla on kotitoimisto.

Toimistopäivä metsässä

Etätyötä tekevät päivittäin monet ennen toimistoistaan bongatut työntekijät: muun muassa puhelinmyyjät, tutkimushaastattelijat, oikolukijat ja eri paikkojen asiakaspalvelusta vastaavat henkilöt. Etätyö on mahdollista monilla eri aloilla, jossa ei tarvita työparia tai muuta kalustoa kuin puhelin ja tietokone. Jossain tapauksissa työhön tarvittava materiaali voidaan hakea tai postittaa kotiin, joten myös suhteellisen pientä varastoa hoitava tilaustenkäsittelijä voi tehdä etätyötä. Moni verkkokauppayrittäjä säästää näin toimitilavuokran. Etätyötekijän ei tarvitse myöskään ostella bensoja tai bussilippuja töihin päästäkseen. Autoilevalle tämä tarkoittaa isoa säästöä, paitsi polttoainekuluissa myös jatkuvan käytön aiheuttamien kulumisten ja vikojen osalta, puhumattakaan hiilijalanjäljen pienenemisestä. Töihin päivittäin matkaava voi toki vähentää verotuksessa matkakulut. Etätyöläinen taas on oikeutettu työhuonevähennyksen, ja uudet tietokone- ja puhelinhankinnatkin hän voi vähentää verotuksessa.

Etätyöhän kuulostaa suorastaan houkuttelevalta – kukapa ei olisi syksyisenä maanantai-aamuna haaveillut siitä, että voisikin sammuttaa herätyskellon nukkuakseen vielä tunnin pari? Myöhemmin voisi siirtyä suoraan aamukahvipöydästä tietokoneen eteen hommiin, tarvitsematta miettiä sen kummemmin päivän asukokonaisuutta tai luomatta tekohymyä maailman ärsyttävimmälle esimiehelle…


Etätyö on toki varteenotettava vaihtoehto toimistotyöläiselle. Hän säästää työmatkaan muuten menevän ajan, mikä varsinkin pääkaupunkiseudulla voi hyvin ylittää tunnin suuntaansa. Totuus on kuitenkin se, ettei etätyöläisellä välttämättä ole sen enempää vapaa-aikaa kuin kaksi tuntia päivässä työmatkaansa taittavallakaan. Kotoa löytyy aina tehtävää, joten riski alkaa kiinnittää lattialistoja tai lajittelemaan nappilaatikkoa työtehtävien sijaan on suuri. Syyttämättä ketään työnsä vieroksumisesta, priorisointikyky saattaa omissa oloissa heikentyä. Sähköpostit ja Excelit kun voi hyvin siirtää iltapäivään muiden menojen alta, kunnes onkin jo ilta ja työt hoitamatta. Tekemättömät työt stressaavat, ja kun ajankäytön suhteen ilmenneiden ongelmien takia ”valmiustila” kestää pimeän tuloon, uhkaa uupumus kulman takana.

Kotiin jäävän myös automaattisesti oletetaan kantavan enemmän vastuuta huushollin pyörittämisestä. Odotukset voivat olla epärealistisiakin: jos molempien puolisoiden työpäivä on saman mittainen, tulee kotiin jääneelle kiire hoitaa samalla pyykit, valmistaa päiväruoka valmiiksi, hakea Zalandon paketti ja katsastuttaa auto. Lapset voivat siinä unohtua päiväkotiin ja kiireellinen puhelu jäädä soittamatta.

Yksin kotona ei myöskään tule aina pidettyä tauoista kiinni, mikä lisää työn kuormittavuutta. Sosiaalinen puoli saattaa myös jäädä vähiin, kun keskustelukumppanina päivän mittaan toimii lähinnä kaiku.

Ongelmien ennaltaehkäisemiseksi etätyöläisenkin on tehtävä aikataulu, suunnitella päivän kulku ja pysyä siinä aivan kuin työpaikalle asti menneiden. Aamun käyntiin saamista saattaa vahvistaa se, että valmistautuu aivan kuin olisi menossa töihin, pukeutuu valmiiksi ennen tietokoneen avaamista ja katsoo kellosta seuraavan tauon paikan. Tauko kannattaa viettää eri huoneessa ja pitäen huolta ajan kulumisesta, vastustaen kiusausta tarttua niihin tekemättömiin kotitöihin. Toisille sopii parhaiten se, että työt tehdään vasta illalla tai yömyöhällä, sillouin päiväaika on sitä omaa aikaa, jolloin ei tulisi miettiä työkuvioita. Kotona konttoria pitävälle se voi tuottaa vaikeuksia, koska työpiste on koko ajan näkyvillä. Etätyössä on monia hyviä puolia, mistä suurin on vapaus ajankäytön suhteen. Huonointa siinä on riski uupua, jos ei pystykään pitämään itselleen asettamistaan rajoista kiinni.